Hyppää pääsisältöön
Polku kulkee aurinkoisen metsän läpi.

Turvallinen kasvuympäristö – lasten ja nuorten neuropsykiatriset vaikeudet

Lasten ja nuorten perusoikeuksiin kuuluu saada elää turvassa. Lasten turvallisuuden tunne rakentuu erityisesti läheissuhteissa ja perheessä. Myös varhaiskasvatus, koulu ja oppilaitos, vapaa-ajan toiminta ja niiden vertaissuhteet sekä mediaympäristö ovat perheen ja läheissuhteiden ohella keskeisiä turvallisuuden tunteen muodostumisessa. Lasten ja nuorten arjen turvallisuus saattaa vaarantua monista eri syistä. Esimerkiksi päihteet, lähisuhde- ja perheväkivalta eikä kouluväkivalta kuulu turvalliseen kasvuympäristöön.

Erityislapsilla, kuten myös lapsilla, joilla on neuropsykiatrisia vaikeuksia, on muita suurempi riski joutua kaltoinkohdelluksi ja kokemaan väkivaltaa perheessään (mm. Koivula 2019). Tämä on monen asian yhteissumma: lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen haasteet ja kielteinen kehä, lapsen uhmaava ja hallitsematon käytös, vanhemman uupuminen. Vastaavasti on myös isompi riski siihen, että oirehtiva lapsi on väkivaltainen sisaruksiaan tai vanhempiaan kohtaan. Vaikka lapsen tekemä väkivalta ei ole rikosoikeusasia, sen merkitys perheessä tulee ottaa vakavasti ja siihen on löydettävä puuttumisen välineet. 

Yleiset lähisuhdeväkivaltatyön vaiheet ja kohdat ovat käytössä, olipa kyseessä aikuisten välinen, aikuisten lapsiin kohdistama, lasten keskinäinen tai lasten aikuisiin kohdistama väkivalta.  Perheessä tapahtuva väkivallan tai kaltoinkohtelun tunnistaminen, väkivallan puheeksi ottaminen ja siitä kysyminen sekä siihen puuttuminen ja siinä tukeminen on usean eri palvelun yhteistyötä.

Lisätietoa:

Ammattilaiselle:

 

Lapsen väkivaltaisuus perheessä

Kukaan lapsi tai nuori ei halua tahallaan käyttäytyä huonosti tai väkivaltaisesti toista henkilöä kohtaan. Usein aggressiivisen käytöksen taustalta löytyy lasta tai nuorta kuormittavia asioita ja keinottomuutta ilmaista tunteitaan.

Lapsen väkivallan kohteeksi joutuminen voi olla vanhemmalle traumaattinen kokemus ja se saattaa aiheuttaa voimakasta häpeää. Häpeää ja syyllisyyttä voi aiheuttaa myös se, ettei vanhemmalla ole keinoja lopettaa sitä. Lapsen käyttämästä väkivallasta perheenjäseniään kohtaan on tärkeää puhua. Sanoittamalla omia kokemuksia ja tunteita voi auttaa vähentämään omaa häpeää ja syyllisyyttä. Apua ja tukea kannattaa hakea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta asioiden kanssa ei jäädä yksin. Lapsen käyttämä väkivalta perheenjäseniään kohtaan edellyttää koko perheen auttamista. Myös vertaistuki muilta samassa tilanteessa olevilta/olleilta vanhemmilta on tärkeää.  

Lisätietoa

Apua ja tukea