Asiakas ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen.

Tyypin 2 diabeteksen lisäsairauksien hoito

Tämä sivu on osa Tyypin 2 diabeteksen hoito- ja palveluketjua.

Hyvällä omahoidolla voidaan vaikuttaa ehkäisevästi tyypin 2 diabeteksen pitkäaikaisten komplikaatioiden ja lisäsairauksien, kuten retinopatian, neuropatian ja munuaistaudin syntyyn. Hoidon keskiössä ovat hyvä verensokeri- ja verenpainetaso, tupakoimattomuus sekä metabolisen oireyhtymän estäminen ja hoitaminen. Kun tyypin 2 diabeetikolla todetaan mikro- tai makrovaskulaarikomplikaatioita, tulee tarve hoidon tehostukselle arvioida kaikkien valtimotautiriskitekijöiden osalta. 

Diabeteksen munuaissairauden diagnoosi perustuu lisääntyneeseen albumiinin erityksen osoittamiseen virtsasta ja/tai heikentyneeseen munuaisen toimintakokeeseen.

Määritelmä

  • Virtsan albumiinieritys toistetusti koholla ja eGFR <90 tai
  • eGFR pitkäkestoisesti/pysyvästi <60 ilman albuminuriaa

Lääkehoito

  • Sokeritasapainon optimointi
  • Verenpaineen hoito
  • Huomioidaan kohonnut valtimotautiriski 
  • Munuaisia kuormittavien lääkkeiden käytön rajoittaminen

Ravitsemusohjaus

  • Suolan saannin rajoittaminen
  • Kaliumin rajoitus
  • Fosforirajoitus
  • Proteiinin saannin rajoitus

Lisätietoa: 

  • Hyvä hoito (verensokeri- ja verenpainetaso sekä metabolisen oireyhtymän estäminen ja hoitaminen) estää retinopatian (diabeteksen verkkokalvosairauden) ilmaantumista ja etenemistä
  • Silmänpohjakuvaukset toteutetaan 
    • 3 vuoden välein, jos ei ole ollut muutoksia 
    • 2 vuoden välein, jos todetaan vähäisiä muutoksia fovean ulkopuolella
    • Vuosittain tai tiheämmin, jos muutoksia enemmän
    • Raskautta suunnitellessa tai heti raskauden alussa
  • Retinopatian vaikutus ajoterveyteen tulee arvioida
  • Mahdollisesta näkövammasta aiheutuva haitta ja apuvälineiden tarve tulee arvioida

Lisätietoa: 

Diabetekseen voi liittyä lisäsairautena hermojen toiminnan vaurioita eli neuropatiaa.  Diabeteksen hermovaurioita todetaan noin puolella diabeetikoista. Tyypin 2 diabeetikoilla neuropatian merkkejä voi olla jo sairastumishetkellä, mutta useimmiten neuropatia syntyy vasta vuosien kuluessa. 

Perifeerisen diabeettisen neuropatian diagnoosi

  1. Potilaalla on todettu diabetes
  2. Tyypilliset oireet ja/tai kliiniset löydökset
  3. Muut neuropatiaa aiheuttavat tekijät riittävästi poissuljettu

Tutkiminen vuosittain

  • Ihon kunto, mahdolliset virheasennot, verenkierron tila
  • Monofilamenttitesti (10g, 3-10 kohtaa jalka)
  • Värinätunto (128 Hz vaimentimellinen äänirauta)
  • Akillisheijasteet
  • Jalan riskiluokitus
  • Tarvittaessa ENMG

Lisätietoa: 

Riski sairastua valtimotauteihin, kuten sepelvaltimotautiin tai aivoverenkiertohäiriöön on diabeetikoilla suurempi kuin muulla väestöllä. Diabeteksen lisäksi ikä ja miessukupuoli nostavat riskiä sairastua valtimotautiin.

Riskitekijät, joihin itse voi vaikuttaa ovat:

  • Tupakointi
  • Korkea kolesteroli
  • Korkea verenpaine
  • Vähäinen liikunta
  • Lihavuus

FINRISKI-laskurilla voi laskea riskin sairastua sydäninfarktiin tai vakavaan aivoverenkiertohäiriöön seuraavan kymmenen vuoden aikana. 

Lisätietoa: 

NAFLD (non-alcoholic fatty liver disease) eli rasvamaksa on vahvasti yhteydessä metabolisiin häiriöihin kuten tyypin 2 diabetekseen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin ja verenpainetautiin. Tyypin 2 diabeetikoista rasvamaksaa sairastaa 60-70%. Rasvamaksa voi edetä maksafibroosiksi, johon liittyy kirroosin ja maksasolusyövän riski. Fibroosiriskiä arvioidaan vuosittain FIB-4-indeksin avulla. 

Hoito

  • Laihduttaminen maksan rasvapitoisuuden vähentämiseksi
  • Lihavuuden leikkaushoidon harkitseminen, mikäli BMI > 35 tai BMI 30-35 ja huono hoitotasapaino
  • Liikunta
  • Ruokavalio
  • Alkoholin käytön lopettaminen/vähentäminen
  • Lääkehoidon arviointi (pioglitatsoni ja E-vitamiini)

Lisätietoa: