Murtumapotilaat | Osteoporoosi

• Pienienergiainen vamma: kaatuminen, kompastuminen, liukastuminen, putoaminen alle 1 m korkeudelta
• Osteoporoottisen murtuman jälkeen uuden murtuman riski on merkittävästi koholla 1-2 vuotta. Tämän vuoksi sekä osteoporoosin perushoidon (oikeanlainen ravitsemus, kalsium-, proteiini- ja D-vitamiinilisä, liikunta) että luulääkehoidon aloitus tulisi tapahtua mahdollisimman nopeasti.

Murtumahoitaja, päivystyksen ammattilaiset, perusterveydenhuollon hoitava lääkäri

• Aloitetaan luun perushoito kaikilla.
• Tehdään uuden murtuman riskiarvio käyttäen FRAX-murtumariskilaskuria ja tarvittaessa mitataan luuntiheys.
• Keski-Suomen keskussairaalan päivystykseen tulevat potilaat ks. murtumahoitaja-malli, linkki oikealla digihoitopolku ja perinteinen puheluvälitteinen hoitopolku
• Murtumariskin perusteella arvioidaan luulääkkeen tarve.

Lonkkamurtumapotilaat hoidetaan Päivystys- ja infektio-osastolla. Geriatri kiertää > 65-vuotiaat potilaat arkipäivisin.

Geriatri arvioi luustoterveyden ja jatkotoimet osana kokonaisvaltaista arviota

•  Sekundäärinen osteoporoosin poissulku: Peruslaboratoriokokeiden lisäksi tarkistetaan ns. lonkkapaketti (La, AFOS, Ca-ion, D25).
• Tarkistetaan ravitsemuksen kalsium ja laboratorioarvot ja useimmille aloitetaan kalsium 500 mg + D-vitamiini 20ug
• Pääsääntöisesti osteoporoosilääke aloitetaan kaikille, pois lukien patologiset murtumat.

Osteoporoosihoidon periaatteita geriatrisilla potilailla

• Lonkkamurtumapotilaan osteoporoosin hoidosta konsultoidaan ensisijaisesti geriatria ensimmäisen 6kk ajan lonkkamurtuman jälkeen. 
• Geriatrian tekstit akuuttihoitojaksolta ja/tai geriatrian poliklinikan kontrollikäynniltä tulee tarkistaa ennen konsultaatiota.

Potilaat, joilla ei ole ollut osteoporoosilääkettä käytössä 

• GFR vakaasti > 35 ml/min -> ensisijaisesti tsoledronihappoinfuusio 3–5 vuoden ajan
• GFR < 35 ml/min -> munuaistoiminnan perusteella valitaan denosumabi käytännössä loppuiäksi (koska ei saa lopettaa ilman bifosfonaattitukea). 
• Osa lonkkamurtumapotilaista täyttää romosotsumabi-hoidon indikaatiot. Nämä potilaat pyritään tunnistamaan geriatrian kautta, mutta tarvittaessa yleislääkäri voi konsultoida geriatria tai endokrinologia.

Potilaat, joilla on lonkkamurtuman sattuessa osteoporoosilääke käytössä -> luuntiheysmittaus aina, jos potilas on käyttänyt luulääkettä vähintään vuoden ja luulääkitystä suunnitellaan tehostettavan.

• Endokrinologin konsultaatio, ainakin jos harkitaan teriparatidia
• Jos teriparatidi ei tule kysymykseen voidaan harkita bisfosfonaatin tehostamista denosumabilla

Luuntiheysmittausta suositellaan, jos arvioitu elinaika on ainakin yli 5 vuotta. 

• Näillä potilailla luuntiheysmittaus otetaan osteoporoosilääkkeen hoidon tehon seurantaa varten, ei hoitopäätöksen tekemisen tueksi.
• Jos potilaan arvioitu itsenäisen liikuntakyvyn aika on vähemmän kuin 1 vuosi, ei osteoporoosilääkettä aloiteta. 
  • Tämän arvion voi tehdä myös pienen toipumisajan jälkeen, mikäli toipumisennuste on alkuvaiheessa epävarma.

Hampaiston tarkistus ja hoito

Lonkka-ja nikamamurtuman yhteydessä aloitetaan luulääkehoito aina heti, kun sen tarve on havaittu. Potilas ohjataan samalla hammaslääkärin tarkastukseen, ks. Hammashoidolliset tutkimukset luulääkettä aloittaessa (Sampo-ohjepankki, aukeaa vain ammattilaiselle) . 

• Tavoitteena on hoitaa mahdolliset hammasongelmat aivan luulääkityksen alkuvaiheessa.
• Näin toimitaan myös muiden potilaiden kohdalla osteoporoosilääkkeitä aloitettaessa, jos suussa havaitaan limakalvovaurio hammasharjanteella tai katkennut hammas 
  • tehdään kiireellinen lähete hammaslääkärille samalla, kun luulääke aloitetaan.
• Lääkärin harkinnan mukaan luulääke voidaan aloittaa myös silloin, jos hammastarkastusta potilaalle ei voida tehdä.

Lonkkamurtumapotilaan osteoporoosin hoidosta konsultoidaan ensisijaisesti geriatria ensimmäisen 6kk ajan lonkkamurtuman jälkeen. Geriatrian tekstit akuuttihoitojaksolta ja/tai geriatrian poliklinikan kontrollikäynniltä tulee tarkistaa ennen konsultaatiota.

Yli 65-vuotiaat lonkkamurtumapotilaat, joita ei ole geriatrian resurssipulan vuoksi geriatri tavannut akuuttihoitojaksolla 

• hoidetaan perusterveydenhuollossa yllä kuvatuin periaattein

Alle 65-vuotiaat lonkkamurtumapotilaat

• hoidetaan perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa yllä kuvatuin periaattein
• miehiltä otetaan ns. lonkkapaketin lisäksi testosteroni 

Jos geriatri on arvioinut potilaan, noudatetaan sairauskertomukseen merkittyjä suosituksia.

Hoitava lääkäri arvioi osteoporoosilääkityksen 

• Aloita aina luulääkehoito, jos ei kontraindikaatioita
• Luuntiheys mittaus suositeltavaa ainakin, jos eliniän ennuste yli 5 v.
• Luustoterveys arvioidaan kuten lonkkamurtumapotilailla sisältäen sekundaarisen osteoporoosin poissulkemisen (ns. lonkkapaketin lisäksi, PVK, krea ja eGFR ja < 65-vuotiailta miehiltä testosteroni) ja riittävän kalsium- ja d-vitamiinilisän aloittamisen.
  • Mikäli testosteroni on matala akuuttitilanteessa kannattaa se kontrolloida toipumisvaiheessa
• Nikamamurtuma, kuten lonkkamurtuma, indisoi osteoporoosilääkityksen aloittamisen, ellei vasta-aiheita ole. 
• Nikamamurtumapotilaan osteoporoosilääkityksen aloittamisessa noudatetaan lonkkamurtuma potilaan ohjeistuksessa kuvattuja periaatteita.