Tämä sivu on osa Nuorten mielenterveystyön hoito- ja palveluketjua.
Itsetuhoisuus voi olla ajatuksia tai toimintaa. Itsetuhoisuudella tarkoitetaan yleensä ajatuksia tai käyttäytymistä, johon liittyy pyrkimys itsensä vahingoittamiseen jollakin tapaa. Itsetuhoisuus voi tarkoittaa eri henkilöille eri asioita, ja siksi itsetuhoisuuden ilmeneminen on yksilöllistä.
Aina itsensä vahingoittamisen taustalla ei ole kuolemantarkoitusta. Joskus sen tarkoitus on helpottaa vaikeaa oloa tai tunnottomuutta ja säädellä tunteita. Itsensä vahingoittaminen ilman kuolemantarkoitusta on tavallista erityisesti nuorilla. Sitä esiintyy kuitenkin kaiken ikäisillä.
Itsetuhoisuutta voi ajatella jatkumona ajatuksista toimintaan. Itsetuhoiset ajatukset eivät aina johda tekoihin. Koska itsetuhoisuuden taustalla vaikuttavat monenlaiset syyt, voi siihen myös vaikuttaa monin tavoin. Itsetuhoisuuden hoidossa pyritään vähentämään haavoittuvuustekijöitä ja lisäämään suojaavia tekijöitä.
Joillakin itsetuhoisuus voi ilmetä toistuvina ajatuksina, itsemurhasuunnitelmina, kuolemantoiveina tai satunnaisina ohikiitävinä ajatuksina. Toisilla itsetuhoisuus voi ilmetä itsemurhasta puhumisena, impulsiivisena käyttäytymisenä, itsensä vahingoittamisena (kuten viiltelynä), itsemurhayrityksenä tai itsemurhana.
Itsetuhoiset ajatukset voivat olla hyvin vaihtelevia, eivätkä ne tarkoita automaattisesti, että henkilö olisi aikeissa tehdä itsemurhan. Viiltely tai muu itsensä vahingoittaminen ei myöskään automaattisesti tarkoita, että henkilö haluaisi kuolla. On myös mahdollista, että ajatukset ovat ristiriitaisia niin, että ihminen toivoo samanaikaisesti elävänsä ja kuolevansa. Itsetuhoisten ajatusten voimakkuus ja kesto voi vaihdella päivien, viikkojen ja jopa vuosien aikana.
Nuoren itsetuhoinen käyttäytyminen tulee tunnistaa ja arvioida mahdollisimman varhain ja siihen tulee puuttua välittömästi. On tärkeä huomioida myös nuoren vanhempien ja läheisten aikuisten riittävä tuki.