Hymy huulilla toista tukien – Sairaala Novan ruokapalveluissa Taina kohtaa potilaiden koko kirjon

Sairaalahuoltaja Taina Suokas on työskennellyt Sairaalanmäellä vuodesta 2008 saakka, laitoshuoltajan työt hän aloitti jo pari vuotta aiemmin Muuramen terveysasemalla. Suokas työskenteli pitkään palveluohjaajana, mutta on palannut tänä syksynä sairaalahuoltajaksi varahenkilöstöön Sairaala Novan potilasruokapalveluihin.

– Parasta työssä on sen monipuolisuus. Potilasruokapalveluissa jaamme ruokaa Novan kaikille eri osastoille teho-osastolta perusterveydenhuoltoon. Kahta samanlaista työpäivää ei tule ja työssä myös oppii edelleen jatkuvasti jotain uutta, Suokas kertoo.

Työpäivä alkaa, kuten niin monella suomalaisella, kahvin keitolla. Tässä tapauksessa sumpit tosin keitetään kyseisenä päivänä palveltaville potilaille, jota on noin 20–47 päivässä per työntekijä. 

– Aamukahvin ja aamupalan jakelun yhteydessä kysellään myös potilailta mahdolliset toiveet ja tarpeet. Eri osastoilla voi olla keskenään hyvinkin erilaiset ruokavaliot, joka pitää ottaa huomioon. Pohjana toimii aina hoitajien tekemät ruokalistat, ravitsemusterapeutin suositukset, mutta mahdollisuuksien mukaan kuuntelemme myös potilaiden omia toiveita. Tässä minua on hyödyttänyt merkittävästi työn ohessa käymäni ruokavaliokoulutukset.

Ruoan jakelun välissä sairaalahuollon väki käy vaihtamassa tyhjät vaunut täysiin, tekevät tuotetilausta tulevia päiviä varten, tiskaavat astioita, päivittäiset viikkotyöt on tehtävä ja tuotteiden täydentäminen saarekkeisiin. Omat kahvi- ja ruokatauot pidetään, kun aika on sopiva.

Hyvin öljytty kone

Työporukka sairaalahuoltopalveluissa on tiivis ja toinen toistaan tukeva. Kollegalta saa aina tarvittaessa pyytää apua, samaten esihenkilön tuki on tarjolla matalalla kynnyksellä. 

– Entisenä palveluohjaajana lämmittää erityisesti se, kuinka hyvin ja säntillisesti noudatamme yhteistä sapluunaa. Ruokapalveluissa on niin monta liikkuvaa osaa, että jos joku lähtisi sooloilemaan, hajoaisi paketti hyvin nopeasti. Kaikki hoitavat oman tonttinsa mallikkaasti ja pyörät pysyvät pyörimässä.

Suokas kiittää myös sairaalan matalaa hierarkiaa eri ammattiryhmien välillä.

– Teemme todella paljon yhteistyötä eri ammattiryhmien kesken. Voin aina mennä tiedustelemaan sairaalan henkilökunnalta esimerkiksi potilaiden erityistarpeista. Vaikka ennakkotiedot olisi kuinka huolellisesti luettu, saa muulta henkilökunnalta usein arvokasta lisätietoa.

Tosissaan, muttei vakavasti

Sairaalassa tarjoillaan potilaille aamupala, lounas, päiväkahvi päiväpalan kera, päivällinen ja iltapala. Ruoat kuskataan vaunussa, joka painaa täytenä sangen tuntuvat 250 kiloa.

– Sitä vedämme pitkin käytävää työkavereiden kanssa vuorotellen perätysten, Suokas naurahtaa.

Vapaa-ajalla virkistymisessä ja jaksamisessa auttavat hierojalla käynti, lenkkeily ja muu liikunta. Tästäkin syystä hymy pysyy huulilla läpi työvuoron roimasta askelmäärästä huolimatta. Toki huonojakin päiviä riittää väliin.

– Vaikka työskentelemmekin sairaalassa ja tärkeän asian äärellä, ei työ ole todellakaan naama mutrussa marssimista. Potilaiden kanssa saa nauraa ja heittää huumoria, toki aina tilannetta lukien. Paljon on kiinni siitä, kuinka itse lähestyt eri tilanteita ja kohtaat ihmisen. Minä menen yleensä ilo ja nauru edellä ja useimmiten asiakkaat ovat tässä heti mukana. Tästä saan usein kiitosta asiakkaalta, mikä tekee työstäni todella palkitsevaa.