Vauvasta vaariin ja kaikki mitä ihmiseloon voi mahtua – Ensihoitajat Virpi ja Mika kohtaavat työssään elämän kirjon

Hätä voi olla iso tai pieni ja aina ei alkuun tiedä, kumpi on kyseessä. Yhdessä vuorossa voi kohdata elämän ääripäät.

Ensihoitajat Virpi Autio ja Mika Ahonen työskentelivät menneen kesän työparina Karstulan ensihoitoyksikössä. Perustason ensihoitaja Virpi viimeistelee hoitotason opintojaan ja Mika – hoitotason ensihoitajana – toimi Virpin työharjoittelun mentorina. He tietävät, että ensihoito on ennen kaikkea tiimityötä ja että yksikään tilanne ei ratkea yksin.

– Luottamus työpariin näkyy joka tehtävällä ja päätökset tehdään yhdessä koulutustasosta riippumatta. Kun tuntee työparin niin hyvin, että melkeinpä näkee kengän asennosta, mitä tämä aikoo, työ etenee saumattomasti, Virpi naurahtaa.

Virpi ja Mika kuvaavat, että ensihoitajat ovat samanhenkistä porukkaa ja työkavereista löytyy monia, joista on tullut ystäviä myös työn ulkopuolella – kuten Virpi ja Mika. Yhteistyö on tärkeää myös esimerkiksi pelastajien kanssa. Erityisesti pienemmillä paikkakunnilla myös sopimuspalokunnat ovat tärkeä osa sekä pelastustoimintaa että ensihoitoa.

Eri taustoista samaan autoon

Ensimmäisen kerran työpari on istahtanut samaan ambulanssiin jo melkein viisi vuotta sitten. Työpari on kulkenut ensihoitourillaan monenlaisten tilanteiden läpi: synnytyksistä saattohoitoon, elvytyksistä arjen pieniin mutta merkityksellisiin ja kiireettömiinkin kohtaamisiin. Molemmat ovat löytäneet tiensä ensihoitoon sattumalta.

Virpi on edennyt urallaan lähihoitajasta urheiluhierojaksi ja fysioterapeutiksi, kunnes ensihoito vei mukanaan. Sairaanhoitajan opinnot ja loppusuoralla olevat hoitotason ensihoitajan opinnot ovat rakentaneet vahvan pohjan työlle.

– En päivääkään vaihtaisi. Tässä on se oma juttu, Virpi hymyilee.

Mika puolestaan työskenteli aiemmin vastasyntyneiden tehohoidossa, kunnes ensihoito alkoi houkuttaa. Lisäopinnot veivät hänet kentälle, missä työn monipuolisuus ja ammatilliset haasteet pitävät otteessaan.

Ammatti, joka tarjoaa joka vuorossa mahdollisuuden oppia

Ambulanssissa tarvitaan monen erikoisalan osaamista. Vastuu on suuri, mutta päätökset tehdään yhdessä. Mika lisää, että Keski-Suomessa ensihoitajilla on monipuoliset mahdollisuudet hoitaa potilasta sairaalan ulkopuolella, mikä tuo vastuuta ja mahdollisuuden käyttää omaa osaamista täysipainoisesti.

– Työ yllättää vähintään viikoittain. Tilanne voi kohteessa olla aivan erilainen kuin mitä hätäkeskukseen on ilmoitettu ja suunnitelmat vaihtuvat lennossa, Mika kertoo.

– Joskus yllättyy siitäkin, mitä kaikkea ihmiselle on voinutkaan käydä, Virpi lisää.

Merkityksellisyyden ydin on molemmilla sama: 

– On iso tai pieni hätä, tärkeintä on, että pystyy auttamaan. Joskus se on kuljetus sairaalaan, joskus neuvo kotona, Mika tiivistää ja Virpi lisää: 

– Potilas tai asiakas on kaiken keskiössä. Se on syy, miksi olemme täällä ja ketä varten tätä työtä teemme.

Huumori kantaa pitkälle

Kesän päätteeksi molemmat ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta: huumori kantaa pitkälle. 

– Ei päivääkään, etteikö olisi naurettu – välillä vedet silmissä. Joskus huumori auttaa myös tehtävillä ja helpottaa potilaan ehkä jännittävää tilannetta – tehtävät hoidetaan aina kuitenkin ammatillisesti, he toteavat. 

Kulunut kesä meni ripeästi lämpimien kelien ja vilkkaiden tehtävien siivittämänä. Vaativien tilanteiden ja naurun täyttämien hetkien jälkeen kesästä jäi käteen vahva tunne:

– Kaikesta on selvitty ja hyvillä mielin tässä ollaan.