Sosiaalinen kuntoutus rohkaisee asiakkaita muutokseen

”Elämän nälkä – mua eteenpäin rohkaisee”, on Pave Maijasen laulusta (1987), jonka sanat kokonaisuudessaan kuvaavat hyvin myös sosiaalihuoltolaissa määriteltyä sosiaalisen kuntoutuksen palvelua, joka parhaimmillaan on asiakasosallisuutta korostavaa, ihmisten aitoa ja välittävää kohtaamista, vaikuttavaa ja suunnitelmallista ja muutokseen tähtäävää työtä. Elämän nälkä -laulussa tuodaan esille se, kun on joku voima tai toinen ihminen, joka ohjaa asioita, muistuttelee, tsemppaa, kohtaa aidosti ja saa aikaan sen, että elämän nälkä herää, valo alkaa näkyä tunnelin päästä ja ihminen huomaa, että elämästä voi selvitä, vaikka olisi kohdannut monenlaisia haasteita elämänsä matkalla. 

Elämän haasteiden kanssa ei tarvitse kamppailla yksin. Sosiaalinen kuntoutus sisältää asiakkaan omassa toimintaympäristössä, sovituissa paikoissa tapahtuvaa ohjausta ja neuvontaa sekä ihmisen kuuntelua, tavoitteena sosiaalityön näkyväksi tekeminen, ongelmien ennaltaehkäisy ja tiedon välittäminen. Asiakas huomioidaan ihmisenä, juuri sellaisena kuin hän on ja kohtaaminen tapahtuu asiakkaalle turvallisessa ympäristössä.

Opintoni sosiaalityön erikoistumisopinnoissa ovat nyt loppusuoralla. Lopputyöni aiheena oli sosiaalisen kuntoutuksen palvelun merkitys asiakkaan arjessa. Tutkimusaineisto koostui 20 sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaalle tehdystä kyselystä ja viiden asiakkaan puhelinhaastattelusta.

Aineistosta nousi selkeästi esiin kolme teemaa: hyvinvointi, kiitollisuus ja turvallisuus. Asiakkaiden yksinäisyyden kokemukset vähenivät ja suhde läheisiin parantui. Jännittäminen muiden seurassa lieventyi ”sosiaalisen siedätyksen” seurauksena. Stressaantuneisuuden tai levottomuuden tunteet vähenivät. Asiakkaat ottivat vastuuta omien asioidensa hoidosta. Suunnitellut arjen asiat hoituivat paremmin. Toivo ja luottamus tulevaan parantui hieman. Kokemus omasta terveydentilasta kuitenkin huonontui, koska asiakkaan tilanne oli saattanut olla alussa huonompi kuin hän on osannut ajatella ja sosiaalisen kuntoutuksen aikana todellisuus omasta terveydentilasta oli konkretisoitunut. 

Haasteina asiakkaat kokivat taloudellisen tilanteen, voimavarojen vähyyden ja motivaation puutteen. Talous ja rahankäyttö oli parantunut, suurin osa asiakkaista koki saavansa laskut maksettua ajallaan ja kirjeet avattua. Arki ei tuntunut jakson jälkeen enää niin stressaavalta ja asiat olivat alkaneet mennä oikeaan suuntaan. Keskustelut ohjaajan kanssa koettiin tärkeinä.

Asiakkaat kokivat, että heistä välitettiin, heitä kuunneltiin ja heidät kohdattiin aidosti. Puhelinhaastatteluissa asiakkaat kertoivat saaneensa rohkeutta tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja.  Joku oli saanut työpaikan ja vaihtanut paikkakuntaa. Toinen oli lähtenyt opiskelemaan. Asiakkaat kiittelivät saamastaan sosiaaliohjaajan tuesta ja arvokkaista neuvoista sosiaalisen kuntoutuksen aikana.

Asiakastyöskentelyssä tärkeää on turvallisuuden tunteen luominen, kannatteleva ja kiinnipitävä ympäristö, kontrollin, sanktioiden ja hierarkian minimointi, vakauttava arki ja sen rakenteet sekä ennen kaikkea luottamuksen rakentaminen. Oma koti, oma turvallinen paikka, josta lähteä ja johon palata, on ihmisen hyvinvoinnille ja turvallisuuden tunteelle merkittävä tekijä. Sosiaalisen kuntoutuksen yksilöohjauksessa asuminen ja siihen liittyvät haasteet ovat lähes jokaisen asiakkaan kohdalla läsnä. 

Asiakkaiden kompleksisia haasteita ei aina voida ratkaista yksilötasolla. Tarvitaan osaamista ja toimenpiteitä myös rakenteissa sekä organisaatioiden ja instituutioiden tasolla. Haavoittuvassa asemassa oleva asiakas ja hänen ongelmansa edellyttävät moniulotteista tilanteiden käsittelyä.

Tulevaisuudessa sosiaalisen kuntoutuksen työn sisällön kehittäminen, kuten asiakkaiden erilaisten tarpeiden huomioiminen, sosiaalisen kuntoutuksen työnkuvan tai palvelumallin kirkastaminen ja tehtävien määrittely sekä asiakasprofiilin kartoittaminen toisi enemmän esille palvelun tarkoitusta ja merkitystä asiakkaiden elämään.

”… Ja silloin kun henkäys aamutuulen
Se täyttää tämän pienen huoneen
Se mut viimeinkin herättää…”

Kirsi Miettinen, sosiaalityöntekijä
Keski-Suomen hyvinvointialue
Aikuisten sosiaalipalvelut /Pohjoinen tiimi 5