Puhutaan päihteistä – myös lapsilla ja nuorilla on oikeus puhua päihteistä

Vesterinen yhtyeineen laulaa ”Mulla on kolme hyvää vinkkiä, miten elää hyvä elämä…”. Biisissä mainitaan pohkeiden treenaus, viikunoiden käyttö ja onnellisena kuoleminen. Nuorten huumekuolemista on viime vuosina käyty keskustelua ja haettu tapoja ehkäistä niitä. Mistä huumekuolemien ehkäisyyn löydettäisiin kolme hyvää vinkkiä, millaiset asiat tukevat ehkäisevää päihdetyötä? Löytyykö avain stigman purkamisesta ja puhumisesta?

Pari kohtaamista arjesta:

”Kato äiti, miks tuo vartija vie tuon sedän ulos täältä?”

”Älä katso sinne, se on ihan sekaisin. Ihan oikein, itsepä on itsensä tuohon jamaan saanut.”

”Iskä. Jamin isosisko muutti nuorisokotiin. Jami kertoi, että se oli käyttänyt jotain huumeita.”

”Hmm. No nyt ei sitten kannata leikkiä Jamin kanssa etkä saa mennä sen kotiin.”

Mitä keskustelut herättävät sinussa? Tunnistatko ehkä vanhempana kiusausta toimia edellisten tapaan; kääntää pää ja todeta jokaisen ”oma vastuu” tai kieltää lasta leikkimästä niiden kanssa, joiden perhepiirissä on vaikeita tilanteita? Tavat toimia ovat inhimillisiä, pohdinnan äärelle kannattaa kuitenkin pysähtyä. Olisiko löydettävissä muita tapoja reagoida lasten kysymyksiin?

Toisenlainen tapa voi löytyä pysähtymällä ja katsomalla hetki taakse oman elämän polulla, tunnistaa ehkä ne kohdat, jotka vaikuttavat omiin päihdeasenteisiin. Tehdä ”oma työ” ennen lapsen kysymysten vaimentamista ja suun sulkemista. Lapsuudessa suljettu suu ei välttämättä enää aukea, jos päihteet tulevat mukaan elämään ilmiöinä, huolina, uhkina tai riippuvuutena.

Stigma sulkee suut. Se sulkee niiden vanhempien suut, joilla on tai on ollut itsellään tai lähipiirissään haittoja aiheuttavaa päihteidenkäyttöä. Se sulkee myös lasten suut, niin lapsuudessa kuin myöhemmin elämän varrella. Ihmettelyt tukahdutetaan, viestitään huonommuudesta, syyllisyydestä ja häpeästä. Lapsi kuitenkin jo varsin nuorena törmää omassa elämässään päihteisiin ja niihin liittyviin ilmiöihin, alkaa rakentaa saatavilla olevasta tiedosta omaa käsitystä siitä, miten asioihin suhtautua, mistä saa tai kannattaa puhua. Nuoruusiässä tämä voi johtaa siihen, että nuori jää yksin isojen kysymysten kanssa. Vanhemman tai ympärillä olevien aikuisten oletetaan kavahtavan kysymyksiä, huolestuvan, reagoivan siten, että nuoren toimintavapaudet kaventuvat. Vanhemman asettamat rajat ja velvollisuus suojella kuuluvat toki vanhemmille. Silti lapsille kuuluu oikeus kysyä ja saada vastauksia.

Aikuisena ja vanhempana oleminen on usein epämukavuusalueelle menemistä. Näin myös ehkäisevän päihdetyön osalta. ”Oma työ” on tehtävä ja tunnistettava omat kipukohdat. Suomessa haitallisesta päihteidenkäytöstä kärsiviä on paljon, muistot omasta lapsuudesta, nuoruudesta, oman perheen tavasta suhtautua päihteisiin vaikuttavat siihen, kuinka pystymme pysähtymään lasten ja nuorten kysymysten äärelle. Tarvitsemme myös tietoa – tietoa esimerkiksi tämän päivän päihdeilmiöistä; mitä somen ryhmissä tapahtuu, miten jo alakouluikäisiä voidaan pyytää palkkiosta tekemään palveluksia, millaista uhkaa voi aiheutua siitä, jos on jo ajautunut ”helpon rahan” äärelle.

Palataan alkuun, ne kolme hyvää vinkkiä:

1. Aloita ajoissa ”oma työ” ja puhuminen. Tunnista omat asenteet päihteiden käyttöön liittyen.

2. Puhelimet ja some. Tiedätkö mitä lapsen puhelimessa on, mitä erilaisilla foorumeilla tapahtuu. Paitsi päihteiden, myös sosiaalisten suhteiden ja kiusaamisen näkökulmasta vanhemman on hyvä pitää keskusteluyhteys auki. Eritysesti on hyvä kiinnittää huomiota mitä eri ryhmissä tapahtuu, mitä sovelluksia lapsella on ladattuna. Sanoita millaisista asioista kannattaa kertoa aikuiselle.

3. Tunnista ilmiöt päihteiden ympärillä. Esimerkiksi helppo raha – sitä ei ole. Lapsia voidaan kuitenkin houkutella korvausta vastaan esimerkiksi hakemaan tai viemään asioita. ”Voitko pitää tätä reppua vähän aikaa, saat kympin, mun kaveri tulee sen kohta hakemaan.” Myynnin harjoittelu vapen tai nikotiinituotteiden myynnillä on myös yleistä. Ajankohtainen, neutraali tieto ja kiinnostus lapsen arjen kohtaamisista auttaa puheeksi otoissa, puolin ja toisin.

Silmät voi sulkea, pään laittaa puskaan tai elellä kuplassa. Jos kuitenkin halutaan muuttaa suuntaa, on neutraalin päihdekeskustelun lisääminen tarpeen. Olemme kaikki ehkäisevän päihdetyön tekijöitä. Rohkeus puhua päihteistä, niihin liittyvistä ilmiöistä neutraalisti antaa mahdollisuuden myös lapsille ja nuorille saada tietoa, tehdä hyvinvointia suojelevia ratkaisuja ja toisaalta ottaa asioita puheeksi, jos on huolta kaverista, omasta itsestä tai sattuneista päihdekokeiluista. Puhutaan päihteistä – stigman purkaminen on parasta ehkäisevää päihdetyötä.

Erikka Levälahti, projektipäällikkö, Jatkos, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Jatkos - Jälkihuollon yhteiskehittämisellä kohti hyvinvointia, osallisuutta ja sosiaalisia innovaatioita -hanke on Euroopan sosiaalirahasto plussan rahoittama, 1.6.2024–30.11.2026 toteutuva Keski-Suomen hyvinvointialueen ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun yhdessä toteuttama hanke. Lisätietoja www.jamk.fi/jatkos.

Image