Lapset saavat kuulua – lasten pitää kuulua

Lapsen oikeuksien viikko on tänä vuonna 17.–23.11.2025. Teemana on ”lapsen oikeus kuulua” ja sillä on kaksi merkitystä: lapsella on oikeus kuulua ja kiinnittyä yhteisöön ja yhteiskuntaan, ja hänellä on oikeus myös tulla nähdyksi ja kuulluksi.  

Lapset kuuluvat yhteiskuntaan, vanhempiensa elämään ja omiin lähiyhteisöihinsä, kuten päiväkotiin ja kouluun. Lapsuuden ei kuulu olla vain näkymätöntä odotusaikaa aikuiseksi kasvamiselle, vaan kyseessä on ainutlaatuinen ajanjakso, joka on merkityksellinen koko elämälle.  

Lapsena kasvu ja kehittyminen on kuormittavaa ja välillä se näkyy aikuisille kiukkuna ja harmituksena – aikuisen tehtävänä ei ole estää luonnollista kuormitusta ja kiukkua, vaan sietää lapsen "kasvukivut" ja opettaa elämän resilienssiä.  

Ammattilaisina saatamme kohdata puhetta vanhemman ”omasta ajasta” ja toisaalta myös itse työssä kysyä tukiverkoista esimerkiksi oman ajan mahdollistajina. Tällä on varmasti arvonsa etenkin vanhemman jaksamisen tukena, mutta voi olla, että näin samalla ammattilaisina myös luodaan oletusta siitä, että lasten kanssa oleminen olisi kuin jotain erillistä aikaa. Voiko palauttavaa aikaa vanhemman työstä ja arjesta olla myös perhearjessa oleva aika, perhe-elämä ja lasten kanssa arjen eläminen? Vanhemman arki on lapsen lapsuus, joka puolestaan on aika, joka ei tule koskaan uudestaan. Yhteisellä ajalla on arvonsa kaikkien kannalta. 

Lapsiperhe-elämä tuo monelle iloa, mutta siinä on myös vaikeat hetkensä – väsymykset ja haasteet. Se, että lapset kuuluvat ja näkyvät kotona ja yhteiskunnassa, on kuitenkin normaalia ja suorastaan toivottavaa. Lasten ei tule olla näkymättömiä kotona eikä yhteiskunnassa. Vanhemman velvollisuutena on varmistaa, että lapsi saa ilmaista mielipiteensä, osallistua ja olla oma itsensä.

Ehkä voisimme yhteiskunnassa myös nykyistä enemmän normalisoida lapsiperheisiin kuuluvia asioita: on normaalia kokea arjessa jonkin asteista kuormittumista, kun lapsiperhearjessa tapahtuu paljon ja on monta asiaa yhtä aikaa hoidettavana. Samaan aikaan arki tarjoilee kuitenkin myös mahdollisuuksia ja onnistumisen iloa. Kaikkea väsymistä ei siis tarvitse poistaa eikä pelätä, vaan normaali arjen puuhissa väsyminen on itse asiassa suotavaakin, sillä lyhytkestoinen stressi motivoi ja ylläpitää toimintakykyä sekä mahdollistaa oppimisen ja kehittymisen. 

Jos vanhempi kokee arjen tasapainon olevan hukassa ja tarvitsee tukea esimerkiksi lapsiperhearjen haasteiden pohtimisessa ja muissa vanhemmuuden asioissa, on tukea saatavilla hyvinvointialueella lasten, nuorten ja perheiden sosiaali- ja terveyspalveluista.

Lapsen oikeuksien viikosta lisätietoa: www.lapsenoikeuksienviikko.fi

Kirjoittajat tekevät työtä lasten ja perheiden parissa

• Outi Luosujärvi, sosiaalityöntekijä, lapsiperheiden palvelutarpeen arviointi
• Heidi Puustinen, sosiaalityöntekijä, lastenpsykiatrian vastaanottopalvelut