Blogi: Mitä perhetyö on – ja miksi sen määrittelyllä on väliä?

Perhetyö on monelle perheelle arkea kannatteleva tuki. Silti yksi keskeinen kysymys perhetyötä toteuttaville ammattilaisillekin on, mistä perhetyössä onkaan kyse. Tässä blogitekstissä tarkastelemme perhetyön määrittelyn hajanaisuutta ja pohdimme, olisiko sille syytä tehdä jotain. Teksti perustuu perhetyötä koskevassa PETU-tutkimushankkeessa perhetyön ammattilaisille toteutettuun valtakunnalliseen kyselyyn, jonka tuloksia ja niistä nousseita havaintoja esiteltiin webinaarissa 29.9.2025.

Perhetyö sosiaalipalveluna ja tukimuotona

Perhetyö on yksi käytetyimpiä sosiaalipalveluita. Perhetyötä tarjotaan sosiaalihuollossa perus- ja erityispalveluna sekä ennaltaehkäisemään lastensuojelun sijoituksia. Perhetyötä tehdään yleensä perheen kotona tai sen lähiympäristössä. Perhetyön tukea sai Suomessa vuonna 2024 lähes 26 000 lapsiperhettä, hieman alle 5 % kaikista lapsiperheistä (Sotkanet 2025).

Vaikka perhetyö on konkreettisesti perheen arjessa tapahtuvaa työskentelyä, tuore tutkimuskysely perhetyön ammattilaisille osoittaa, ettei sen sisällöistä ja toteuttamisen tavoista ole selkeätä yhteistä määritelmää (Malinen ym. 2025). Perhetyötä tekevilläkään ei ole välttämättä tietoa, mitkä palvelut heidän organisaatiossaan luetaan perhetyöhön kuuluviksi. Vastaajien käsitykset perhetyön sisällöistä, sen arvioinnista samoin kuin palvelun myöntämiskriteereistä vaihtelivat. Kyselytutkimuksessa keskeisenä havaintona nousee, etteivät perhetyön tuen mallit ole valtakunnallisesti selkeitä tai yhdenmukaisia.

Perhetyön eri muodot: ennaltaehkäisyä, vaurioiden korjaamista vai oikea-aikaista muutostukea arkeen?

Perhetyötä käytetään lapsiperheiden tukemisessa varhaisessa vaiheessa sosiaalihuollon asiakkuutta mutta myös silloin, kun huoli lapsen tai nuoren kasvusta ja kehityksestä on jo iso eli ennaltaehkäisemään lastensuojelun sijoitusta. Kyselyn tulosten perusteella perhetyön sisällöt tai työskentelytavat eivät kuitenkaan paljonkaan eroa toisistaan sen perusteella, missä vaiheessa sitä perheelle tarjotaan. Erot ovat lähinnä siinä, että perhetyötä tehdään tiheämmin ja sen vastaanottaminen esitellään perheelle velvoittavana silloin, kun huoli lapsen kasvun ja kehityksen vaarantumisesta on iso. 

Kyselyn tuloksista herää huoli siitä, että heikentävätkö epäyhtenäiset tuen mallit perhetyön saatavuutta eri alueilla. Saavatko perheet sellaista apua, joka sisällöllisesti vastaa heidän tarpeitaan?  Pohdimme, pitäisikö tuki, johon liittyy entistä vahvempi monialainen osaaminen, kohdistaa varhaisempaan vaiheeseen, ennen kuin tilanne vaatii lastensuojelullisia toimenpiteitä?

Hajanaisuus syö vaikuttavuuden osoittamista

Perhetyön valtakunnallisesti yhtenäinen määrittely olisi eri osapuolten etu. Se auttaisi asiakkaita, myös lapsia, ymmärtämään nykyistä paremmin, mistä on kyse, kun perhetyöntekijä käy heidän perheessään. Perhetyön ammattilaiset pystyisivät sanottamaan omaa työtään paremmin asiakkaiden lisäksi myös monialaisessa yhteistyöverkostossa. Käyttäähän kyselyn perusteella iso osa perhetyön asiakkaista paljon myös muita palveluita. Palveluiden kehittäminen voisi selkiytyä, kun jaetaan yhteinen ymmärrys siitä, mistä palvelussa on kyse. Perhetyön laadun sekä vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioiminen edistyisi, kun selkiytyisi, mitä mitataan ja miten. 

Miten perhetyötä voisi sitten määritellä? Keskeistä on tunnistaa, mitkä asiat ovat perhetyön ydinasioita ja mikä erottaa sen muista tarjottavista palveluista. Määrittelyssä on kyse myös perhetyön profiilin kirkastamisesta mutta ennen kaikkea siitä, että perheet ymmärtävät, mitä tukea he saavat ja miten tuen on tarkoitus heitä auttaa.

Mitä perhetyöhön aina tai ainakin sisältyisi?  Perhetyötä voisi määritellä seuraavasti: Perhetyötä tehdään pääsääntöisesti perheen kotona. Prosessin aikana työskennellään koko perheen kanssa. Perhetyö on muutostyöskentelyä, jolla on yhdessä perheen jäsenten kanssa asetettu tavoite ja sen toteutumista seurataan. Perhetyötä tekevät sosiaalialan ammattilaiset hyödyntäen monialaisen tiimin osaamista. Heillä on lisäkoulutusta perheiden kanssa työskentelyyn sisältäen eri ikäisten lasten kanssa työskentelyn, vanhemmuuden tukemiseen sekä kasvatuksellisen ohjauksen antamiseen.

Kohti yhteistä kieltä ja aikaisempaa reagointia: Miten eteenpäin?

Ensimmäisenä on tärkeää tunnistaa, että perhetyön määrittely ei ole vain tutkijoiden tehtävä, vaan se palvelee myös käytännön työtä. Yhteinen kieli ei tarkoita yhdenmukaisuutta, vaan yhteistä ymmärrystä siitä, miksi ja milloin perhetyötä tehdään. Toiseksi tulee varmistaa, että perhetyö tukee varhaista puuttumista. Kolmanneksi tutkimuksen ja käytännön yhteistyön jatkaminen on keskeistä, sillä perhetyön ammattilaisilla on valtavasti kokemusta, osaamista ja hiljaista tietoa, jotka tulee ottaa huomioon määriteltäessä perhetyön tulevaa suuntaa. Perhetyön ydintä on varhainen, inhimillinen kohtaaminen ja yhteistyösuhde, jossa koko perhe tulee nähdyksi ja kuulluksi. Kun työn määrittely ja porrastus tukevat tätä ydintä, voi perhetyö olla oikea-aikaista ja vaikuttavaa muutostukea perheen arkeen.

Sointu Möller, Osaamiskeskuksen johtaja, Järvi-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus
Kristina Grahn. lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Jamk

Lähteet

Malinen, K.; Kannasoja, S.; Kiili, J.; Möller, S.; Ylönen, K.; Lehto-Lundén, T., Svenlin, A-R. & Vuolukka, K. 2025. PERHETYÖ LAPSI- JA PERHESOSIAALITYÖSSÄ. Tutkimusraportti perhetyön ammattilaisten kyselytutkimuksesta. Saatavilla: Perhetyö lapsi- ja perhesosiaalityössä : tutkimusraportti perhetyön ammattilaisten kyselytutkimuksesta - Tutkimusportaali - Converis - Jyväskylän yliopisto

Sotkanet 2025. Indikaattoripankki. Viitattu: 13.10.2025. Saatavilla: sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=sw7Wt9Y1AgA=&region=s07MBAA=&year=sy5ztTbS0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.1.5&buildTimestamp=202505220800